Onko kiire uusi alkuaine?

Minulla on nyt takana muutama kuukausi projektin jälkeistä ”normaalia” elämää ja sanon suoraan etten pidä siitä. Autoprojekti vei kaiken ajan ja ajatukset mukanaan joten kaikki muu jäi taka-alalle. Nyt on aikaa kaikelle muulle. Se kaikki muu ei jostain syystä miellytä. Vastaan tulee paljon asioita, mitkä tässä nykyisessä maailman menossa ei ole millään tavalla positiivisia. Ensimmäinen ja ehkä isoin kysymys kuuluu.

Mihin ihmeeseen meillä on kiire?

Olen moneen otteeseen jutellut kollegoiden kanssa ja jokainen on sanonut samaa. Esimerkiksi kuljetusala ei ole enää se, mitä se oli vielä 10 vuotta sitten. Silloin oli oikeasti mukavia työpäiviä. Kollegoiden kanssa pysähdyttiin kahville. Yöparkissa käytiin saunomassa ja istuttiin jonkun auton hytissä ”parantamassa maailmaa” Aina oli aikaa kavereille ja koko touhu oli mukavan rauhallista, Kuitenkin silloin tehtiin töitä sama määrä. Ehkä jopa enemmän. Vuosia sitten ainoastaan lentorahdilla oli aikataulu. Nyt joulukoristeetkin on oltava asiakkaalla jo juhannuksena. Selitys on aina sama. Asiakas vaatii.

Mutta eikö me jokainen olla loppujen lopuksi se asiakas? Mihin meillä oikeasti on kiire?

En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jonka mielestä ainainen kiire on positiivinen ilmiö. Jokaisen mielestä elämä on nykyään liian hektistä.

Missä vaiheessa meistä on tullut oman elämän matkustajia? Kuljettajan paikka on se, missä meidän jokaisen täytyy olla.

Iltapäivälehdet kertovat usein tarinoita tähän oravanpyörään kyllästyneistä, ketkä ovat myyneet omaisuutensa ja lähteneet Intiaan luostariin tai maailmanympäryspurjehdukselle. Onko pakko mennä noin äärimmäisyyksiin? Suurimmalle osalle ihmisistä ei ole mitään mahdollisuutta tuollaiseen, eikä se lopulta ole edes mikään ratkaisu. Se on vain tekohengitystä kuolevalle.

Jokainen voi tehdä oikeita ratkaisuja ottamalla vauhdista vartin pois. Kyllä se kiire lopulta lähtee oman pään sisältä. Jos vaikka aloittaa sillä, että unohtaa sen take away kahvin. Ottaa kahvin ihan kunnon kuppiin ja istuu pöydän ääreen nauttimaan. Pieni asia, mutta ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Rauhallisempi tahti ei missään nimessä tarkoita sitä, että automaattisesti vähennetään töitä tai harrastuksia. Rauhallisempi tahti tarkoittaa vähemmän vauhtia ruokakaupan käytäville tai pari lisäsanaa kaverille kun törmää kaupungilla.

Nykyinen kiire on oikeasti vain henkinen illuusio mihin meidät kaikki on aivopesty.

Onko tämä jonkun mielestä oikeasti kivaa ?