Onko yrittäjyys järkevää?

En edes yritä muistaa, kuinka monta kertaa olen saanut vastata kysymykseen kuljetusyrittäjyyden järkevyydestä. Ehkä vielä useammin olen vastannut kysymykseen kuorma-autojen rakentelun järkevyydestä. Molempiin kysymyksiin olen vastannut samalla tavalla; Ei mitään järkeä.

Tällaiset kysymykset saivat minut miettimään sitä, että miten mikään asia voidaan määritellä sanan ”järkevä” alle?

Oikeastaan kodinkoneen ostossa voidaan tehdä järkevä päätös, mutta melkein mikä tahansa hiemankin vakavampi asia pitäisi tehdä enemmän tai vähemmän tunteella. Yleensä järkeväksi mielletään sellaiset asiat, mitkä liittyvät rahaan. Harvoin sanotaan että joku harrastus on järkevää. Varsinkin silloin jos se harrastus vie rahaa. Silloin se ei missään nimessä ole järkevää.

Missä vaiheessa evoluutiota rahan hankkimisesta tai sen säästämisestä on tullut ainoa asia missä on järkeä?

Eikö kukaan ajattele että tässä on jotain vialla? Elämä on elämistä ja kokemista. Elämän tarkoitus ei ole rahan hankinta. Tuskin kukaan ihminen on viimeisenä ajatuksenaan miettinyt sitä, kuinka paljon rahaa hän elämänsä aikana teki. Hyvin usein ne ajatukset liittyvät läheisiin ihmisiin tai erilaisiin kokemuksiin mitä ei ole rahalla hankittu. Maailmassa on uskomattoman paljon esimerkkejä siitä, ettei raha tuo onnea. Jopa lottovoittajat ovat sanoneet samaa. Lukuisat rikkaat ihmiset ovat tehneet itsemurhan tai muuten vain elämä on kaikkea muuta kuin onnellista. Jos raha tuo onnen, niin eikö kaikkien rikkaiden elämän pitäisi olla täydellistä ja kaikkien köyhien olla hyvinkin onnettomia? Tuntuu että juuri ne rahallisesti köyhät ovat niitä oikeasti rikkaita. He arvostavat asioita, joilla on oikeasti merkitystä.

Miksi ihmiset sitten ovat valmiita uhraamaan onnellisuutensa rahan hankkimiseksi?

Ehkä siksi, että ihminen luulee hänen elämänsä ongelmien johtuvan rahan puutteesta. Olisiko mahdollista, että heidän elämästään puuttuu jotain tärkeämpää kuin raha? Onko raha vain tekosyy, millä peitetään elämän todellinen tyhjyys?

Tulisiko ihmisistä onnellisempia, jos he unohtaisivat järkevyyden ja korvaisivat sen tunteella? Miltä tuntuisi ostaa auto tunteella? Valita ammatti? Asuinpaikka? Harrastus?  Lähes kaikki elämän suuret asiat?

Lääkärin ei varmaankaan olisi järkevää opiskella puusepäksi, mutta se voisi olla juuri  oikea askel matkalla onnelliseen elämään. Farmariauto on perheelliselle varmasti järkevä valinta, mutta moottoripyörän selässä kesäpäivä saa aivan uuden merkityksen.

Yrittäjyys voi viedä paljon, mutta voi antaa paljon enemmän. Enkä tarkoita rahaa. Mitä jos unohdetaan järkevyys ja eletään tunteella?